Mabon

Syyspäiväntasaus ajoittui tänä vuonna tiistaille, syyskuun 23. päivälle. Tuolloin vuorokauden vastaparit, yö ja päivä, olivat yhtä pitkät. Vaikka siirryimme vuodenpyörän pimeälle puolelle jo kesäpäivänseisauksessa, vasta nyt näemme selvästi valon vähenemisen vaikutukset. Talvipäivänseisaukseen saakka yöt kurottautuvat päiviä pidemmiksi.

Olen viettänyt lukuisia tasauspäiviä lähimetsissä, kallioilla. Rakastan alkusyksyä: ruskaa ja putoilevia lehtiä, ulkotöitä ja sadonkorjuuta. Syysilma on kirpeää ja raikasta. Sen hengenvedot ovat syviä ja puhdistavia. Syksyyn kuuluvat häikäisevät auringonsäteet ja rankat sateet. Syksyä ovat usva ja varhaisen aamun tähtitaivas. Toisina päivinä raskaat pilvet verhoavat taivaan, eikä harmaus ei väisty lainkaan. Koleus ja jäätävä tuuli pakottavat pukeutumaan lämpimästi. Sormikkaat ja kaulahuivit on etsittävä vaatekaapin nurkista.

Ympärillä puut vetäytyvät hiljalleen kaarnakuoriensa sisään. Kasvit kuihtuvat kylvettyään maahan siemenensä. Luonto hiljenee. Jo pian koittaa talvi, valkean levon ja pimeän kuoleman hetki. Uinuessaan luonto uusiutuu. Se valmistautuu kevään kukoistukseen. Vanhan on väistyttävä uuden tieltä. Syksy on luopumisen ja odotuksen aikaa.

Omassa arjessani syksyn saapuminen on näkynyt luumu-, kriikuna- ja omenasatona sekä pitkittyneenä flunssana. Pimenevät päivät tuovat mukanaan väsymyksen ja kaipuun käpertyä nojatuolin kulmaan kirja kainalossa ja höyryävä muki käsissä. Kodin lämpöön on ihana palata. Kasvot voi hukuttaa koiran pehmeään turkkiin ja kohmettuneet kädet lämmittää kuumalla vedellä.

Työmatkoillani olen seurannut lintujen syysleikkejä. Olen katsellut, kuinka harakat tanssivat pihlajapuissa ja sepelkyyhkyt karkaavat taivaalle. Varikset, pulut ja naakat etsivät ravintoa ihmiskunnan jätteistä. Lehdet putoilevat ylleni, kura tahrii kenkäni ja sadepisarat kastelevat näkökenttäni. Katseeni tavoittaa yksittäiset sulat ja höyhenet maankamaralla. Omenat ovat kirpeitä huulillani ja luumut ylikypsiä kielelläni. Toisinaan, hetken mielijohteesta, sytytän kynttilän ja jään katsomaan sen tanssivaa liekkiä. Syyskuu on kiitollisuuden ja itsetutkiskelun aikaa. Vuoden viimeiset kuukaudet ovat edessä. Edessä on loppuja ja alkuja.


Syyskuun viimeisistä päivistä nauttien,

- A.