Maarianhaminassa oli tarkoitus vain vaihtaa laivaa - ei edes poistua terminaalista ja varsinaisesti astua Ahvenanmaan maaperälle - mutta toisin kävi. Menimme Maarianhaminaan Silja Galaxylla, mutta takaisintulomatka ei käynytkään aivan niin yksinkertaisesti, kun Silja Baltic Princessissä oli jotain vikaa. Emme kuitenkaan pahastuneet tästä, sillä saimme ilmaisen bussikyydin (ja virvokkeita, mikä osoittautui vesipulloiksi...) toiseen terminaaliin ja saimmepahan tilaisuuden nähdä vähän Ahvenanmaatakin. Jo silloin tiesimme, että laiva lähtisi reilun tunnin myöhässä alkuperäisestä aikataulusta - varttia vaille kaksi olikin muuttunut jo kolmeksi. Bussilla kuitenkin kesti puoli kolmeen asti päästä osoitettuun terminaaliin, joten emme pahastuneet siitäkään, että joutuisimme vartin odottamaan kauniissa maisemissa, olkoonkin että melko lailla keskellä-ei-mitään. Pahastusta kuitenkin aiheutti se, ettei Baltic Princess ollutkaan vielä kolmelta valmis lähtemään. Virkailija sanoi, että pääsisimme lähtemään neljältä.
Siinä vaiheessa minulta alkoi huumori loppua, mitä ei yleensä tapahdu koskaan. Syytän nälkää ja väsymystä - olimme heränneet aamulla viideltä, olin ajanut Turkuun sen likemmäs kaksi tuntia ilman pysähdyksiä ja olimme viimeksi syöneet kahdeksan maissa aamupalaa Galaxyn kyydissä jos ei pientä jätskiä lasketa mukaan joskus yhdentoista aikaan.
Onneksi Baltic Princess pääsi kuitenkin neljän maissa lähtemään, mutta se oli silloin jo parisen tuntia myöhässä aikataulusta. Meidän piti olla Turussa takaisin seitsemän aikaan, lopputulos oli se, että olimme kutakuinkin puoli yhdeksältä takaisin autolla ja matkalla kotia kohti. En jaksanut ajaa enää takaisin, mutta onneksi minun ei tarvinnutkaan - onhan perheessämme kaksi muutakin, jotka pystyvät autoa ajamaan. Käytännössä nukuin kotimatkan.
Vinojen horisonttien sietäminen on hankalaa allekirjoittaneelle, mutta hän saa nyt luvan kärsiä koska on liian laiska tehdäkseen asialle mitään. Kärsikää siis tekin.
~ Michiyo
