Aeternan viikkohaaste: 3. päivä

 

5 PÄIVÄÄ - 5 TARINAA

I See Fire - Naisnäkökulma - Aavikko

 

 

HUOM. Tämä teksti sisältää erittäin huonoa kielenkäyttöä.

 

 

Mä tapasin sen kundin netissä. Se tuli mun luo täysin puskista. En yhtään tajunnu, mitä se mussa näki. Mä vaan tyhjentelin mun inventoria ja seisoin keskellä hevonpersettä.

Sen hahmo oli seksikäs ihmismuija. Se oli aivan overlevel mulle, mutta ei se välittäny. Tahto kai seuraa. Mä annoin sen kertoa mulle kaikki ne perusjutut, jotka olin kässänny jo aikoja sitte ihan iteki. Se vaan kirjotti niin kivasti. Ei kukaan ollu mua ennen siel huomannu. Sanonu ehkä ”thx”, kun olin herättäny henkiin. Eikä kaikki sanonu edes sitä. MITÄ TE IDIOOTIT EDES TEETTE TÄÄL, JOS OOTTE NOIN SURKEITA?!?!  Vittu, mitä luusereita. Nauran niille paskasesti päin naamaa mun läppärin kuvaruudun takaa.

Mut se kundi. Ai että mikä saalis. En tiiä, tajusko se, että mä oon muija. Varmaan. En osaa koskaan pitää pokkaa netissä. Vittu mua nolottaa, kun oon niin surkee. Kiimanen plus kakskyt vee ämmä. No, hyi helvetti, kaverit sanoo joka kerta. Siks en yhtää ihmetelly, ettei ne tajunnu mua tälläkään kertaa.

”Mä tapasin mun elämän miehen”, kerroin niille heti samana iltana, kun tavattiin räkäsessä vakiobaarissa. Taustalla joku keski-ikänen äijä lauloi jostain vitun Mombasan autiomaasta. Suomi on paska maa, mä aattelin ittekseni. Täällä on vaan sataprosenttisen häröö porukkaa. Kaikki kerma on valunu ulkomaille. Jenkkeihin vaikka. No siellä mun elämän mieskin on. Mä aion lähtee sen luo. Ei mulla kyllä oo rahaa, mut ainahan sitä sanotaa, että rakkaus löytää keinot. Emmä tiiä. Ehkä ne toistensa nuolijat on oikeessa. Ainaki tää tunne on sekottanu mun pään täydellisesti. Kaikki vaan on vaaleanpunasta hattaraa. No okei. Ei iha. Ei se keski-ikänen äijä tai mun kusipäiset kaverit. Ne on vaan saatanan ärsyttäviä.

Anyway, tahon vaan sanoo, että elämä on vittu lyhyt. Se kiitää ohi ennen ku huomaakaan. Jonain aamuna sitä vaan kattoo itteään peilistä ja näkee siellä rypistyneen rusinan, jonka rinnat roikkuu ja vatsa on täynnä raskausarpia. Siippakin kattelee siinä vaiheessa muita naisia. Sellasia nuoria ja kurvikkaita, joiden aivot on botoksia täynnä. Siis jos sillä äijällä vielä nousee kaljamahan alta.
 

Kaverit nauraa mulle räkäsesti. Väittävät, että mä oon ”sentimentaalinen”. Mitä vittua se edes tarkottaa? Kyllä suomen kieli on paskan monimutkanen. Ne sanoo, et oon vitun tyhmä, kun luulen, että joku oikeesti pitää musta. Kuulemma mä haen vaan huomioo, kun en sitä keneltäkään saa. Kun oon niin vitun ruma, ettei kukaan taho panna mua edes pimeessä.  Ja ne väittää, et oon ihan pilalla muutenki. Et viinaan menevä kotiporukka kasvatti mut jotenki kieroon ja et mä päädyn vielä lusimaan, jos hakkaan yhenkin pettävän äijän.

Mut ei ne vaan ymmärrä. Ne on ”tosimiehiä” kolmosoluensa äärellä. Niitten puheet vaan kovenee illan mittaa ja mä päätän, että mä palaan kotiin, kaadun tyhjään sänkyyn, potkin tyhjät pitsalaatikot nurkkiin ja otan muutaman tunnin nokoset. Sitte mä taas meen pelaa. Jospa se Anhilaattori, tai mikä vittu sen nikki nyt olikaan, ois siellä taas. Se sano, et mä voin ottaa siihen yhteyttä ihan millon vaan. Ja se anto mulle kultakolikoitaki, että pääsen pelissä eteenpäin.

Ja ehkä mä innostun jopa siivoomaan. Kampaa hiukset ja meikkaa ja ottaa lääkkeet ja käymään Siwassa. Emmä tiiä. Voisko yks ihminen saada mut irti tästä paskasesta kierteestä? Kaikki elämäntapagurut aina mainostaa, että ”kaikki on susta ittestäs kiinni”. No just joo. Ei mulla oo rahaa eikä työtä eikä opiskelupaikkaa. Kuka mut nyt haluis. Mä inhotan itteäni ja ilmeisesti myös kaikkia kanssaihmisiä, kun seiniä tulee koko aika vastaan. Kaikki vitun kusipäät luulee olevansa mua parempia. Luuleeko ne tosiaan, et mä en tiedä, kuinka ne kattoo mua kadulla nenänvartta pitkin ja kertoo lapsilleen, että noin käy, jos ei ole vittu kiltti.

Ja terapeuttikin väittää, että nyt täytyy likka ryhdistäytyä. Mitä sekin mamu tietää. Joku virolainen, joka on saatu halvalla terveyskeskukseen. Ei se ees tajuu mitä mä sille yritän selittää. Enkä mä oikeestaan ole enää mitää sille sanonutkaa. Se vaan antaa koko aika lisää lääkettä. Jotakin mä niistä syön, jos huvittaa. Ei ne kyllä mitään auta. Mut oluen kanssa niistä saa kyllä kivat kiksit. Tuntuu että mä oon joku vitun supersankari.

Mut joo. Tässä mun stoori. Ketään ei kiinnosta, mutta tässä se ny on. Kato, mä jopa osaan vittu kirjottaa. Jos yläasteen äikän maikka näkis tän, sen päästä katkeis varmaa verisuoni. Ihan oikein sille mulkulle, sanon mä. En todellakaa muistele sitä lämmöllä. Hyi helvetti. Käyttihän se kunnon partaveden sijasta koiranpaskaodööriä, kun hengitti niskaan ja kouri nättien tyttöjen persettä.  Mä olisin aina tahtonu potkasta sitä munille, mut ei se ees ollu sen verta mies, että sillä ois mitään housuissa ollu.

 

 

- A.