5 PÄIVÄÄ - 5 TARINAA
Dawn in Dayton - Fantasia - Kamera
Laatikko oli musta kuin yösaalistajan turkki ja sen neljä kulmaa olivat terävät kuin suurpedon kynnet. Ainoastaan yhdellä sivustalla kimmelsi valtava kissansilmä, joka välkähteli niin liekin kuin auringon valossa. Ravistettaessa laatikko sähisi. Toisinaan sen sisuksista leimahti sokaisevan kirkas valo, jonka jälkeen laatikko oksensi sisuksistaan ohuen kaistaleen kiiltävää pergamenttia täynnä mustan ja valkean suttuista yhdistelmää.
Tiuku oli löytänyt laatikon Yashakhan, Suuren Metsästäjän ja Voitokkaan Soturin, kunniaksi järjestetyiltä markkinoilta. Alisen maailman mittapuulla tapahtuma oli valtava. Vain harvoin Alhaisimmat saivat nauttia yhtä värikkäistä juhlista. Tanssi ja laulu raikuivat pitkin Hiekkakujia aina ensimmäisten tähtien syttymiseen saakka. Huhuttiin, että jopa Valkeaturkit ja Sileäkarvat ottivat osaa juhlallisuuksiin.
Rojukauppias - Sekalainen kuten hänkin - oli vakuuttanut, että tämä koje oli Ulkoisten Valtakuntien aarteita. Se oli toki hieman vahingoittunut ja kolhuinen - siksi rojukauppias oli sen käsiinsä saanutkin - mutta tuotteen nykyinen kunto ei lainkaan vähentänyt sen arvoa saati käyttökelpoisuutta. Kuulemma Valtakunnissa tämä tuote oli erittäin kysytty harvinaisuus.
Rojukauppias jätti kuitenkin kertomatta kojeen varsinaisen käyttötarkoituksen. Koska nuori Sekalainen ei tahtonut paljastaa iäkkäälle omaa tietämättömyyttään, hän vain kuunteli ihmeissään kauppiaan kertomuksia. Leikkisänä, tavattoman uteliaana ja ailahtelevan mielensä vietävissä olevana naukujanaaraana Tiuku päätyi lopulta ostamaan laatikon. Se maksoi hänelle vain puolikkaan säihkekiven, ja hän sai muutaman hiirenhännän takaisinkin. Tämä oli hyvä ostos, hän vakuutteli itselleen kiirehtiessään hiekkakivestä muovattuun kotikoloonsa.
Sisällä oli hämärää. Repeilleet kangaskaistaleet oli vedetty pienten ikkuna-aukkojen eteen, jotta orastavan päivän kuumuus pysyisi loitolla. Tiuku joutui seisomaan hetken oviaukossa ennen kuin hänen tarkat silmänsä tottuivat valon vähäisyyteen. Lehmänkello oli palannut. Tiuku saattoi kuulla, kuinka keittotuli rätisi ja kuvitella, kuinka hänen sisarensa notkeat tassut ja taitavat kynnet valmistelivat päiväateriaa pienessä keittiönurkkauksessa. Tiuku oli arvellut, ettei Kello olisi vielä palannut Avashan temppelistä. Oliko hän todellakin kadottanut ajantajunsa niin täysin, että uhrausseremoniat olivat jo päättyneet? Vaikka Tiuku ei kuulunutkaan Uskollisiin, hänen sisarensa oli toista maata. Tämä uskoi vakaasti, että Yashakhan oli viettänyt yhden yhdeksästä elämästään Alisessa maailmassa Sekalaisten Aavikkokaupungissa.
Viipyillessään oviaukon suulla Tiu'un lapsenuskoinen into vaihtui pian hiipiväksi peloksi, joka nosti hänen kuparinkirjavat karvansa pystyyn. Kello ei kenties olisi mielissään hänen hankinnastaan, vaikka olikin antanut hänelle kissankultaa, jotta hän voisi hankkia itselleen jotakin markkinoilta. Olivathan ne myös Avashan juhlat, Kello oli perustellut, ja juurikin tuo seikka oli tehnyt hänestä poikkeuksellisen suopean ja anteliaan.
Nyt Tiuku oli aivan varma siitä, että oli tehnyt mitä pahimman virheen hankkiessaan mustan laatikon. Kellon hyvä tuuli haihtuisi välittömästi, kun tämä näkisi turhuuden, jonka pikkusisar oli hankkinut. Sitä paitsi, eikö Kello tuominnut kaikenlaiset Valtakuntien tuotteet? Tiuku päästi hampaidensa välistä surkean maukaisun. Mitä hän nyt tekisi?
- A.
Michiyolle julkiset pahoittelut eilisiltaisesta poissaolostani tietokoneelta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti