Kun ensimmäisen kerran kohtasimme Edge of Tomorrow -julisteen, emme suoneet sille juuri huomiota. Jälleen yksi uusi räiskintäelokuva vailla onnistunutta käsikirjoitusta saati uskottavaa toteutusta. Tom Cruisen ja Emily Bluntin tähdittämä toimintaelokuva sai ensi-iltansa samaan aikaan Pahattaren kanssa.
Edge of Tomorrow muistuttaa idealtaan Source Codea. Kummassakin päähenkilö joutuu läpikäymään kuolinpäivänsä yhä uudelleen ja uudelleen. Tarkoituksena on muuttaa tuon vuorokauden tapahtumia. Samalla he joutuvat kuitenkin todistamaan, kuinka heille rakkaat ihmiset kuolevat kerta toisensa jälkeen. Huolimatta siitä, että jokainen kuolinkerta tuo mukanaan uudenlaista tietoa, kaikkea ei voi ennakoida ja virheillä on kohtalokkaat seuraukset. Vaikka päähenkilö William Cage kykenee vaikuttamaan yksittäisillä teoillaan tapahtumien kulkuun, tilanne on toivoton. Kuinka löytää uskoa parempaan huomiseen - tai pikemminkin kuluvaan päivään - kun ihmiskunta on ilmiselvästi tuhon partaalla?
Edge of Tomorrow kuvaa lähitulevaisuutta, jossa ulkoavaruudesta saapuneet olennot ovat valtaamassa Eurooppaa. Ranska ja Saksa on jo valloitettu, ja Britannia on muukalaisten seuraava kohde. Elektronisille seurantakartoille piirtyy matkijoiksi ”mimics” ristittyjen olentojen liikkeet. Huvittavaa kyllä, Suomi ei vaikuta muukalaisia kiinnostavan. On silti hienoa, että kerrankin suurelokuva tuodaan Eurooppaan, jolloin sen ympäristöt eivät jää aivan yhtä etäisiksi kuin lukuisissa Amerikkaan sijoitetuissa katastrofifilmeissä.
Edge of Tomorrow on elokuvana yhtä aikaa sekä keveä että raskas. Sen ajoittain humoristisestakin otteesta huolimatta katsojan mielen perukoilla vaani alituinen huoli elokuvan henkilöiden kohtaloista. Vaikka EoT:n ympäristönä on pääasiallisesti sotatanner ja samoja maisemia läpikäydään useitakin kertoja, toisto ei ole puuduttavaa.
Meille mieleinen yllätys oli Rita Vrataskin hahmo. Yleensä toimintaelokuvien naiset ovat miesten ”sidekick”-kaunottaria, jotka ajautuvat poikkeuksetta romanttiseen suhteeseen kovia kokeneen päähenkilön kanssa. Edge of Tomorrow’n asetelma on kuitenkin erilainen. Vrataski on ansioitunut ja satoja vihollisia niittänyt sotasankari, joka tunnetaan myös nimillä ”Angel of Verdun” ja ”Full Metal Bitch”. Hänen kasvonsa komeilevat jokaisessa armeijan rekrytointijulisteessa. Kun William Cage yrittää ensimmäisen kerran pelastaa Vrataskin sotatantereelta, hän itse haavoittuu kuolettavasti. Cagen odotusten vastaisesti sankaritar Vrataski nappaa tyynesti kuolevan miehen ammukset ja jatkaa matkaansa.
Elokuvan alussa William Cage joutuu eturintamaan vasten tahtoaan. Hän tekee kaikkensa välttyäkseen karulta kohtaloltaan, mutta epäonnistuu surkeasti. Pian hän onkin alokastovereidensa pilkanteon kohde ja löytää itsensä taistelutantereelta osaamatta edes poistaa aseidensa varmistinta. Hän pikemminkin pakenee taisteluja kuin osallistuu niihin. Yllättävää kyllä, taktiikka kantaa melkoisen pitkälle. Vähitellen Cagen pelko kuitenkin muuttuu rohkeudeksi ja taistelutaidotkin karttuvat jokaisen kuoleman ja siten uuden yrityksen myötä. Hänestä kasvaa elokuvan todellinen sankari.
Kuitenkaan Edge of Tomorrow ei kykene täysin pakenemaan lajityypilleen ominaisia piirteitä - eikä sen kenties tarvitsekaan. Tietysti päähenkilökaksikon välille kehittyy tunteita, vaikka niiden kuvaus onkin poikkeuksellisen hillittyä. Elokuvan loppua myöten ryminä ja räiske lisääntyvät. Erityisesti Euroopan romuttuneet suurkaupungit on luotu uskottaviksi samoin kuin futuristiset erityishaarniskat, joiden turvaamana taisteluja käydään. Kenties ne olivat saaneet vaikutteita Mass Effect -pelisarjasta? Elokuva olisi ollut varmasti upea 3D-kokemus, mutta se toimi myös perinteisenä versiona, jonka kävimme katsomassa.
~ A & M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti